Leila Tuuren kotisivut
OLEN NYT MYÖS FACE BOOKISSA!
Hei, kiva kun löysit kotisivuni! Leila Tuure on saanut Nortamo-palkinnon v.2009 ja Pori tutuksi-palkinnon v.2011 LUETTELON KIRJOISTANI LÖYDÄT "KIRJOITAN KIRJOJA"-OTSIKON ALTA.
2.4.2012 Kolme harmaahaikaraa hytisee jään reunalla. Varmaankin ne lähtevät pian takaisin lämpimämpiin maihin. Takatalvi yllätti ne niin kuin monet muutkin rankkuudellaan. Merenlahti on taas lähes umpijäässä eikä se sula päivälläkään, vaikka aurinko lämmittääkin. Lintulaudalla on melkoinen vilske, kun mustarastaat ajavat pienempiään pois. Kauniita aamuja ja iltoja on riittänyt ja satamassa laivoja. Olen käyttänyt aikani kahden uuden kirjan julkaisukuntoon saattamisessa enkä ole ehtinyt kirjoittaa omaani noin kuukauteen. Huolestuttaa jo hitusen, ehdinkö saada sen valmiiksi ennen ensi kevättä. Historiallisen romaanin kirjoittaminen on aika hidasta puuhaa, tietojen hankkiminen kun ei aina suju toivotulla tavalla. Netistä tietysti on paljon hyötyä, kunhan ensin keksii oikean hakusanan. Mutta esimerkiksi kengännauhoja ja nauhakenkiä en löytänyt yhdeltä istumalta. Kaikki kuitenkin löytyy lopulta, pienimmät yksityiskohdat vain huonommin kuin monet muut asiat. Onneksi olen ehtinyt saada valmiiksi 50 tiheään kirjoitettua liuskaa. Tavoite on noin 200. Kirjassa käsitellään 1800-luvun lopun aikoja ja sellaisia oikeita ihmisiä kuin Rosenlewit ja Ahlströmit, tosin he ovat sivuhenkilöitä ja fiktiiviset, jo Piiritanssista ja Aleksandra ja Mikael-romaanista tutut suvut pääosassa. Syksyllä nähdään, ehtiikö Daali valmiiksi ajoissa. 30.1.2012 Uusi kirja on työn alla. Pohdin ensin, pitäisikö kirjoittaa jatkoa Alfien sotiin, mutta päädyin kuitenkin toiseen ratkaisuun. Koneella on nyt ensimmäiset luvut Aleksandran ja Mikaelin tyttären Daalian elämänvaiheita kuvaavasta, 1880- ja 1890-luvuille sijoittuvasta romaanista. Se on loppuun kirjoitettu ensi vuoden kevääseen mennessä. Uskon aikataulun pitävän, koska reippaasti kirjoitustyö on lähtenyt käyntiin. Tosin Alfien perhe vaivaa päivä päivältä yhä enemmän, mutta työnnän sen nyt päättäväisesti syrjään. Muutama päivä sitten kuulin radiosta ilahduttavan uutisen: teattereiden käyttämien mikrofonien taajuudet tarvitaan muualla ja teatterit joutuvat luopumaan laitteista. Iloni jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä valtiovalta korvaa menetykset ja auttaa uusien hankkimisessa. Ennen vanhaan ei teatterissa tarvittu mikrofoneja. Oliko ihmisillä ehkä paljon parempi kuulo silloin? Muistan, että jopa näyttelijän kuiskaus kuului hyvin, tai sitten näyttelijä osasi näytellä kuiskaamista, mutta nyt kaikki opetetaan jo Teatterikorkeakoulussa huutamaan niin, että kaikki hienot nyanssit katoavat. Mikrofonit vielä korostavat kadotusta. Teatterinautinnosta katoaa enemmän kuin puolet, kun kuulo on sietokyvyn rajoilla, kuten kävi muutama viikko sitten musikaalikatsomossa. Supersuurissa teattereissa varmaan vahvistimia tarvitaankin, mutta suurin osa Suomen teattereista on pienehköjä tai pieniä. 27.1.2012 Olen vihdoin, pitkän jahkailun jälkeen kirjautunut face bookiin. Tavataan siellä! 2.1.2012 Hyvää uutta vuotta! Oma uusi vuoteni ei alkanut kovinkaan suostuisissa merkeissä, mutta sama oli tilanne monilla muillakin. Sähköt katkesivat Tapanin päivän aamuna varhain ja palautuivat torstaina iltasella. Nettiyhteydet olivat poikki pidempään. Sain ne takaisin vasta tänään, mutta siitä ja taas riehuvasta kovasta tuulesta ja lumisateesta huolimatta toivotan kaikille lukijoilleni oikein menestyksekästä vuotta 2012.
15.12.2011
Vuosi lähestyy loppuaan, mutta melkoista kiirettä on ollutkin. Sen takia olen onnistunut pitämään päätökseni olla kirjoittamatta romaaninriviäkään tämän vuoden puolella, mutta sitä en tietenkään ole voinut estää, etteikö uusi kirja olisi seilannut levottoman päässäni. Odotan jo tammikuuta, jotta voin naputella ensimmäiset rivit. Niiden muoto kylläkin vaihtelee vielä, joten en tiedä kuin suurin piirtein, miten kirja alkaa. Sen voin sanoa, että se on jatkoa Aleksandralle ja Mikaelille, joka on saanut hienon vastaanoton. Siitä on mukava jatkaa. 1.11.2011 Terveisiä kirjamessuilta. Oli taas melkoista hulinaa ja markkinatunnelmaa, mutta hauskaa ja kiinnostavaa. Tapasin paljon vanhoja tuttavia, ystäviäkin, kirjakauppaa tehtiin, mutta myytävää kyllä jäikin. Kotitalo alkaa olla tulvillaan kirjalaatikoita. Uutta on paljon, mutta vanhaakin on jäljellä, ja parin viikon sisällä tulee vielä tämän vuoden viimeinen lähetys, oma satukirjani, Tontut muuttavat kaupunkiin. Olisi ollut mukava saada se jo messuille, mutta kiirettä oli ja tiedostot myöhästyivät. Ehtii se sentään vielä joulumyyntiin. Ei se silti mikään joulukirja ole, vaan perustuu suomalaisen kansanperinteen tonttujuttuihin sekä nykyajan Suomessa tapahtuvaan maaltamuuttoon. Kun kerran ihmiset, niin miksi eivät sitten tontutkin! Tontut saavat kaupungissa uusia tehtäviä, kuten vaikkapa Hissitonttu, ja metsätontusta tulee jätehuoltoa ja citykaneja valvova Pihatonttu. Tonttukirjasta on enemmän Sunkirjan nettisivuilla. Syksy tulee vääjäämättä. Viimeiset lepätkin ovat jo pudottaneet lehtensä, ja meri on harmaa ja tuulinen. Matti sai verkoilla muutaman kalan, joten tänään syömme voissa paistettuja haukifileitä. On aika hassua, ettei haukea oikein arvosteta. Ainakin paistettuna se on yksi parhaista kaloistamme. Mahtavatko kaksihaaraiset ruodot pelottaa, vai missä on vika? Kirjoittamisesta olen pitänyt lomaa. Aloitan uusin voimin ensi vuoden alussa, vaikka aihe alkaakin kiusata jo niin, että yöunet häiriintyvät. Mutta kiusatkoon, loma pidetään nyt!
29.8.2011 Venetsialaisia saimme viettää varpaat paljaina rantaterassilla. Harvoin on niin hienoa säätä kuin viime lauantaina. Istuimme katsellen merta ja sataman valoja ja kuunnellen rakettien pauketta. Meillä ei raketteja ollut, mutta kynttilärivistöllä, muutamalla ulkotulella ja myrskylyhdyillä valaisimme kesän päättäjäisiltaa. Rakettien paukuttelussa ainakin meidän rannasta katsoen Mäntyluoto päihitti Reposaaren. Nyt voi ruveta odottaman syksyä, joka mielestäni on vuodenajoista paras myrskyineen ja sateineen, jotka nostavat meren pintaa rantamuurin yli melkein pihamaalle asti, sekä tietysti myös kuulaine aamuineen. Syksy on hiljentymisen aikaa, laskeutumista talveen hiukan liiankin riehakkaan kesän jälkeen. On mukava viettää kahdenkeskisiä iltoja takkatulen ääressä ja nauttia hiljaisuudesta. Rauhallista elämänmenoa kirjojen parissa teille kaikille. 17.8.2011 Aleksandra ja Mikael on ollut nyt kaupoissa parin viikon ajan, ja palaute, jonka olen siitä saanut,on ollut kerrassaan hienoa. Ollenkaan vähiten en arvosta Matilta saamaani arviointia, joka kuului suurin piirtein, että alat oppia. Nyt olen sukeltanut tonttukirjani syövereihin. Pitäisi saada pikapuoliin sekin valmiiksi monen muun homman ohella. Kuvitus ainakin taitaa olla aikataulussa, kunhan vielä tekstikin valmistuisi. Kuvittaja, tyttäreni Matilda, lähtee työmatkalle Kiinaan, Shanghaihin, lokakuussa ja arveli ottavansa vastaan virikkeitä sieltäkin. Suhtaudun niihin virikkeisiin hiukan epäluuloisesti, onhan sentään kysymys suomalaisista tontuista eikä kiinalaisista, jotka vanhan kiinalaisperinteen mukaan tietysti kamppailisivat lohikäärmeitten kanssa. Suuri osa kesästä on kulunut kesävieraiden kestitdsemiseen jopa siinä määrin, että sanoin Matille oikein odottavani syksyä ja sen tuomaa rauhaa. On tietysti hauska, että niin monet piipahtavat luonamme, en halua valittaa, mutta kyllä oma rauhakin on tärkeää, ja syksy tulee ennen kuin huomaakaan. 17.7.2011 Yllättäen sain kirjapainosta tiedon, että Aleksandra ja Mikael onkin valmiina jo, ja saan sen käsiini ensi tiistaina. Joskus näinkin päin. Yleensä saa hätäillä, ehtiikö kirja luvatuksi päiväksi, mutta nyt ei ole mitään hätää, ei muuta kun että aina jännittää, minkälainen opus sieltä on tulossa. Ovatko kaikki asiat kohdallaan vai löytyykö jotain surkeaa valittamista. Varastotilani ainakin käyvät ahtaiksi, kun olin varautunut myymään kirjaa vasta elokuun puolella. Onneksi ennakkotlauksia on tullut jo ihan mukavasti. Tämän kirjan kohdalla olen myös sillä tavalla jännittynyt, että siinä on eräs kohta, jossa käytin "kirjailijan vapautta" hyväkseni, kun en voinut vastustaa kiusausta. Saa nähdä, moniko lukija sen huomaa. Parhaillaan työskentelen Aimon (Kalmeenoja) Miinanraivaajien parissa. En yleensä ota vastaan käsikirjoituksia, jotka vievät paljon aikaani, mutta tämä romaani on aiheeltaan niin kiinnostava, että sen halusin tehdä. Olen aina ollut kiinnostunut sotahistoriasta, mutta miinanraivaajista en ole tietänyt juuri sen enempää kuin että joskus, kaukaisessa lapsuudessani, kuulin radiosta varoituksia ajelehtivista merimiinoista. Nyt olen oppinut paljon lisää, sanojakin, kuten madseeni ja verijenny ja monta muuta. Nyt tämäkin työ on loppusuoralla, painoon se menee elokuun alussa. Kun sen saan matkaan, tontut odottavat. Aion saada satukirjanikin vielä painoon syksyn aikana. Joten, kesäni on kulunut ahkerassa työssä muutamia hellepäiviä lukuunottamatta, mutta sitä en ollenkaan valita. Hyvää kesää myös kaikille kirjojen ystäville.
8.6.2011 Enpä ole ehtinyt kirjoitella pitkään aikaan, mutta nyt päätin ottaa aikalisän. Olen viimeistellyt ahkerasti Aleksandraa ja Mikaelia. Vielä yksi läpiluku, kunhan taittaja on saanut oman osuutensa valmiiksi, ja sitten painoon. Nyt on sopiva tauon paikka. Olen laiskotellut muutenkin, paitsi että sain vihdoin kesäkurpitsat istutetuiksi. Kasvihuoneessa on jo tomaatit ja chilipaprikat. Ja kuuma. Eivät ne varmaan tykkää aivan näin lämpimästä, mutta minä tykkään. Talvella sai palella aivan riittämiin, sen vastapainoksi olen nyt parina päivänä istunut vastoin kaikkia terveyssuosituksia rantapenkillä katselemassa upouusia lokinpoikasia ja yrittänyt suojautua kiukkuisen tiiran hyökkäyksiltä. Se sentään alkaa vähitellen tottua läsnäolooni, kunhan en mene laiturille. Olen ehtinyt pitkästä aikaa lukea 700-sivuisen romaanin, nimeltään kai "keltainen krokotiili" tms. Kiehtova kirja, kertoo mm historiallisen romaanin kirjoittamisesta. Muuten on lukemiseni jäänyt aivan liian vähälle, mutta ei kai ehdi lukea, kun itse kirjoittaa. Harmittaa kyllä. On vielä pari joululahjakirjaakin avaamatta, ja äitienpäivänä tuli muutama lisää. Nenäpäivää en kyllä jaksanut loppuun, sen sijaan Karkkipäivästä pidin kovasti. 5.5.2011 Pari viikkoa sitten koin mieluisan yllätyksen, kun Pori tutuksi- seura myönsi minulle nimensä mukaisen palkinnon. Olenhan kyllä jo parin kymmenen kirjan verran tutustuttanut suomalaisia sekä kotimaassa että ulkomaillakin asuvia Porin monipuoliseen ja kiehtovaan historiaan. Hiukan liioitellen voin sanoa, että "Hangosta Petsamoon", mutta terveisiä hankolaisille lukijoilleni samoin kuin tietysti kaikille muillekin. Sähköpostia tulee aika paljon eri puolilta Suomea, kiitos siitä. Yritän vastata jokaiselle. 6.4.2011 Kevät tulee kohisten. Vielä on sentään kinoksia pihassa, mutta muuttolintuja jo näkyy ja varikset rakentavat pesiään kovasti mekastaen. Jäänmurtajat joutuvat yhä avustamaan laivoja satamaan, ja pieniltä ne paatit murtajien rinnalla näyttävät. Olen kirjoittanut ahkerasti, ja viimein löysin pisteenpaikan Piiritanssin jatko-osaan, jonka nimeksi tulee Aleksandra ja Mikael. Nimi kertoo kenestä on kysymys. Käsikirjoitus lähtee kustannustoimittajalle, mutta alkukesästä saan se painokuntoon ja painoon heinä-elokuussa. Nyt tartun seuraavaan aiheeseen, on nimittäin tulossa satukirja, johon Matilda-tyttäreni on luvannut tehdä kuvat. 7.3.2011 Kevätaurinko näkyy vihdoin. Se lämmittääkin ihan mukavasti, vaikka kylmä tuuli vie suuren osan lämmöstä mennessään. Luonnonilmiöitä on seurattu tiiviisti. Hauskin oli vikkelä valkoinen kärppä, joka pinkoi pitkin ikkunapeltiä ja viipyikin sen hetken, että sitä ehti hyvin tarkkailla. Lipputangon nupissa taas istui kaunis, viirullinen hiiripöllö. Se odotteli niin pitkään, että ehdittiin asentaa kaukoputki oikeaan paikkaan ja ihailla kaunissilmäistä pöllöä muutaman minuutin. Jäälläkin on kävelty, ja Yyterin auringossa ja seurattu laivojen vaivalloista lähtöä satamasta. Ilman jäänmurtajan apua se ei tänä talvena onnistukaan. Lisäksi olen tietysti kirjoittanut ahkerasti Aleksandran tarinaa. Nyt näyttää jo varmalta, että se valmistuu syksyksi, vaikka ehdinkin jo epäillä, miten käy. 26.1.2011 Uusi vuosi on kulunut jo pitkälle. Nolottaa, etten oli kirjoittanut yli kuukauteen tähän sanaakaan, kun on ollut olevinaan kiireitä. Tietysti joulunaika vilkasta olikin, mutta enemmän viime viikkoina on kulunut kirjoittamiseen. "Piiritanssi" jatko-osa alkaa olla puolivälissä ja hyvä niin, koska yritän saada sen painoon alkusyksyllä. Sen ohella olen kirjoittanut satua ja lukenut käsikirjoituksia, joten aika paljon on työtä. "Laiska töitään laskee", sanoi mummuni, mutta on hyvä joskus miettiä, mitä oikein tekee. Viime viikkoina myös jatkuva ja runsas lumentulo on aiheuttanut lisävaivaa ja muuttanut päiväohjelmaani. Lumet on luotava heti aamulla, ja parin, kolmen tunnin joka-aamuinen kirjoittamishetkeni on kärsinyt siitä. Nyt, kun vihdoinkin on korkeapaine eikä lunta tulossa ainakaan pariin päivään, talouteemme saatiin lumilinko. Keksi-Euroopan lumisateet taitavat olla ohi, kun linkoja alkaa riittää tännen pohjan perukoillekin. Ainakin Bornholmin saaren lumimassat ovat muuttuneet vedenpaisumukseksi. Nyt sitten odotetaan kunnon lumimyräkkää. Sen toivossa hyvää vuoden jatkoa kaikille. 8.12.2010
Hei, rakkaat lukijani! Nyt minun on pakko kiittää teitä kaikesta siitä positiivisesta palautteesta, jota olen viime aikoina saanut suusanallisesti, sähköpostitse ja puhelimitse Alfien sotien johdosta ja muutenkin. Ei mikään lämmitä kirjoittajan mieltä niin paljon kuin lukijoiden kiitos. En ole siis turhaan kirjoittanut. Alfien sodat ei ole sotakirja. Se kertoo ihmissuhteista, joihin niihinkin liittyy monenmoista taistelua. HYVÄÄ JOULUA TEILLE KAIKILLE toivottaa |