Leila Tuuren kotisivut
Hei, kiva kun löysit kotisivuni! 21.6.2010 Luettelon kirjoittamistani kirjoista löydät otsikon "Kirjoitan kirjoja" alta.
21.7.2010 Alfien sodat on lopultakin valmis. Ainakin kaksi vuotta se kulki mukanani ennen kuin löysi muotonsa, mutta nyt se on lähetetty painoon ja tulee sieltä elo-syyskuun vaihteessa. Hetken pidin hengähdystaukoa, mutta kohta uusi aihe alkoi jyskyttää, tai ei niin uusikaan, vaan jatkoa Piiritanssille. Sitä monet ovat jo kaivanneetkin. Heille voin kertoa, että viisi! liuskaa on valmiina. Helteinen kesä ei vain ole antanut mahdollisuutta viipyä työhuoneessa. Aurinko ja kimmeltävät vedet ovat houkutelleet mukaansa. Syksyllä olen muutenkin vireimmilläni. 8.6.2010
Kesä etenee, vaikka ilmat eivät tunnu lämpenevän. Syksyyn ei ole enää aikaakaan, ja sen ovat pikkulinnutkin huomanneet. Lokki uittaa kolmea untuvapalleroa rantavedessä ja räkätinpojat hyppelevät nurmikolla. Pikkuinen jänis syöksyilee niiden kimppuun ja saa ne pakenemaan reviiriltään. Itse taas odotan, että maa lämpenisi sen verran, että voisin istuttaa kesäkurpitsat. On kokemusta siitä, että ne eivät todellakaan pärjää, ellei lämmintä ole yli 15 astetta, mutta onneksi ne kasvavat nopeasti. Kasvihuoneessa tomaatit kukoistavat ja salaattikin on taimella. Olen saanut Alfien sodat loppuun. Se lähtee painoon heinäkuussa ja julkista sen voi syyskuun alussa. Vastaanotto jännittää. Seuraavaa on jo kaksi lausetta valmiina! 22.5.2010 Nyt on saatu nauttia kesästä, vaikka hiukan etuaikaan. Tutut linnut ovat saapuneet pesimään vanhoille paikoilleen: lokki kivenkolossaan, silkkiuikku kelluvassa pesässään vielä ruskean kaislikon kyljessä, pikkulinnut pöntöisssään, ja taitaa joku asustaa työhuoneeni lattian allakin, koska sieltä kuuluu ajoittain asumiseen viittavaa rapinaa. Rantakäärmekin oli etsiytynyt katajan alle etsimään varjoa. Kaiken kuumuuden keskellä olen ehtinyt saada käsikirjoituksenikin valmiiksi. Kerran se vielä pitää lukea, kun joka lukemalla löytyy kiusallisia lyöntivirheitä, ja se on hidasta puuhaa, mutta pakko se on tehdä. Lyöntivirheet ovat ikäviä lukea valmiissa tekstissä. Viime päivien kohokohta oli "vanhojen" oppilaiden tapaaminen. Eräs 30 vuotta sitten ylioppilaiksi päässyt luokka kutsui minut illanviettoon. Täytyy kyllä sanoa, että aika oudoiksi olivat käyneet, kului jonkin verran aikaa ennen kuin aloin tunnistaa heitä. He onneksi tunsivat minut paremmin. Kiitos teille, "vanhat", vielä kerran, oli tosi hauska tavata.
14.4.2010 Ensimmäinen meriharakka hypplee tänään pihassamme, ja västäräkki esiintyi jo muutama päivä sitten. Merenlahti on vielä jäässä, mutta kovasti tummunut. Sinne ei tee enää mieli mennä Merivesi on kovin matalalla, ollut jo pitkään, -24cm. Sen korkeus vaihtelee hämmästyttävästi, ero voi olla lähes metrin verran, vaikkei mitään nousuvesi-laskuvesi-ilmiötä olekaan, ja myrskyllä aallot voivat pärskyä pitkälle nurmikolle, vaikka esteenä on parin metrin suojaseinämä. Odotamme, milloin Kallonlahden ruoppaaminen pääsee alkamaan, ja erityisesti tietysti sitä, vaikuttaako se oman rantamme veteen haitallisesti. Onhan sinne kuitenkin nelisen kilometriä matkaa, joten huoli taitaa olla aiheeton etenkin, kun veden virtaus käy täältä ruoppauspaikalle päin. Kunnon myrskyt tietysti voivat ajaa sotkuista vettä vastavirtaankin. Uuden kirjan kirjoitustyöt ovat loppusuoralla, käsikirjoitus viimeistelyä vaille valmis. Syyskuussa sen pitäisi ilmestyä, ellei mitään kummempaa satu. 3.3.2010 Vihdoinkin kevättä ilmassa. Naapurin vanhan papan kanssa juteltiin postilaatikolla (haja-asutusalueilla naapureihin tutustuu parhaiten, kun sattuu samaan aikaan postia hakemaan). Me molemmat olimme sitä mieltä, ettei muistissa ollut toista samanlaista talvea. Täällä länsirannikolla ei ihmisiä ole yleensä lumen paljoudella hemmoteltu, mutta nyt sitä on ollut aivan riittämiin. Olen välillä jo pelännyt hauiksen kasvavan liikaa, kun lähes joka päivä on saanut työnnellä lumikasoja pihassa syrjemmälle. Onneksi on tilaa, mihin työntää. Nyt on pakkanen jo helpottanut, ja talitintit ovat aloittelemassa kevätkonserttiaan, niin että selvästi ollaan menossa kesää kohti. 11.2.2010
Hyytävän kylmä päivä. Pakkasta ei ole paljonkaan, mutta tuuli on sitä kovempi ja puhaltaa suoraan etelästä. Ei taida vanha viisu "silloin se ilma lämmin on, kun etelästä tuulee.." pitää ollenkaan enää paikkaansa. Meri on jäässä, merikotkia jossain jään reunalla, ja lunta on ensi vuonna muisteltavaksi asti. Kirjoittaminenkin edistyy taas joulun aikoihin pidetyn loman jälkeen. Huomasin juuri, että lomani oli lähes yhtä pitkä kuin kansanedustajilla. Toivottavasti he virkistyivät yhtä paljon kuin minäkin. Kevättä kohti kuitenkin mennään ja päivät ovat jo selvästi pidentyneet. Ystävän päivä on tuossa tuokiossa, joten Hyvää ystävän päivää kaikille lukijoilleni.
11.1.2010 Vuosi on vaihtunut, ja arki alkanut. Se onkin oikeastaan tervetullut, vaikka joulun kaikkia kirjoja en ole vielä ehtinyt lukemaan. Laiskuus ei ole ollut syynä, vaan pikemminkin ahkeruus, olen nimittäin paneutunut tarmokkaasti uuteen käsikirjoitukseen. Tai oikeastaan se ei ole ollenkaan uusi, vaan vuosia vanha. Sitä on vain ollut vaikea viedä eteenpäin monestakin syystä, mutta ensi syksyksi se on varmasti valmiina. Yli puolet on jo kirjoitettu, loput on hahmoteltu ja tiedot on kerätty. Lähes kaikki ainakin, luulisin. Tuleva kirja on taas vaihteeksi uudempaa historiaa, 1900-lukua ja hiukan muutakin. Olen uskaltanut tarttua uudempaan, vaikka tiedän hyvin, että vanhoista ajoista on helpompi kirjoittaa, ainakaan ei joudu vastaamaan kirjoittamisistaan ihmisille, jotka tulisivat kertomaan, "ettei se niin ollut, vaan näin". Kaikki muistutukset otan tietysti vastaan kiitollisena, vaikka valmiiseen kirjaan ne eivät tietenkään voi enää vaikuttaa. Vastaisen varalle kuitenkin. Uudemman historian helppous taas on siinä, että haastateltavia ja muitakin lähteitä on helpompi löytää, nykyisin kun on kirjoitettu tutkimuksia jo lähes kaikesta. Niinpä sitten vain tulta päin! HYVÄ UUTTA VUOTTA TEILLE, HYVÄT LUKIJAT!
9.12.2009 Joulu lähestyy kiireineen. Mutta ei hätää, ainakin minusta joulunaluskiireet ovat hauskoja, koska kuulun jouluihmisten laajaan heimoon. Lahjoja on hauska miettiä ja ostaa, jouluruokia valmistan mielelläni, vaikken muuten ole keittiössä viihtyvää lajia. Joka joulu koristelen myös kuusen. Jo aikoja sitten kaikenkirjavat pallot ja nauhat ovat saaneet jäädä, niiden tilalla on hopeaa, lasia ja kristallia. Yritän joka vuosi löytää jonkin uuden, ihanan lasipallon. Sen hinnalla ei ole väliä, koska ostan vain yhden. Vuosien varrella näitä huolella vaalittuja palloja on kertynyt koko joukko. Kaiken touhun keskellä yritän vielä kirjoittaakin, mutta tekeillä on sellainen romaani, että ajatus katkeaa välillä kerta kaikkiaan. Olen huomannut, että todella vanhoista asioista on helpompi kirjoittaa kuin vaikkapa 1900-luvusta, ja sitä uusi työni juuri käsittelee. Toisinaan olen ihan varma, että se valmistuu kevääksi, mutta kohta taas iskee uskonpuute. Optimistisena hetkenä annoin jo työn toimittajan luettavaksi, mutta pian huomasin, ettei se ole ollenkaan valmis, vaan sitä täytyy muuttaa ja korjata ainakin sadasta eri paikasta. Syksyksi se kyllä valmistuu. Se on pakko päättää, muuten en pääse siitä ikipäivinä eroon. Lähiviikot olen kuitenkin päättänyt viettää joulurauhaa. Sitä toivotan myös kaikille teille, jotka osuitte sivuilleni. Siis HYVÄÄ JOULUA JA ONNEA ENSI VUODELLE!
1.11.2009
Taas käytiin lenkillä Yyterissä. Koko Yyteri on todellista lenkkeilymaastoa, vaikka harvat muut kuin porilaiset taitavat sitä tietää. Ylös ja alas matalampia ja korkeampia hiekkaisia nyppylöitä, ja kun väsyy pehmeään hiekkaan, voi vaihtaa metsäisemmille poluille taikka meren tiukaksi painamalle rantaviivalle. Tunnin lenkki on jo melkoinen saavutus tällaiselle työpöytäihmiselle kuin itse olen. Kesäyyteri on tietysti tuttu monille, mutta se on keväällä ja syksyllä jopa hienompi ellei mielessä ole pelkkä auringonotto ja uiminen. Syksy on tullut. Rantakaislikot ovat jo kaikki kellastuneet, ja meri oli yhtenä aamuna riitteessä. Se kuitenkin lämmittää vielä sen verran, ettei täällä ole ollut juuri pakkasia eivätkä parvina tulleet joutsenet sentään jäädy kiinni. Hauska odottaa talvea ja hetkeä, kun saa ripustaa jouluvalot puihin ja pensaisiin. Hauskaa talven odotusta teille kaikille.
28.10.2009 Helsingin kirjamessut on nyt käyty ja ollaan monta kokemusta rikkaampia. Neljän päivän kestänyt jatkuva hulina ja ihmisten virta saivat vaivattomasti meren rannan rauhaan tottuneen pääni pyörälle, eikä vähennyslaskukaan sujunut aivan helposti, mutta kaikesta selvittiin. Kirjakauppa kävi, ja erityisen ihastuneita ihmiset olivat paperinukkeihin. Oli hauska nähdä, miten entisten paperinukkefanien suupielet kaartuivat hymyyn, kun he huomasivat kirjojen joukosta paperinukkemme. Moni pysähtyi ostamaan niitä, enkä ole aivan varma, annettiinko ne todella siskontyttärelle tai lapsenlapselle. Seuraavan kerran nuket ovat mukana joulukuun alussa Wanhan sataman naisten messuilla, jonne tyttäret valmistautuvat kiireellä. Toinen hauska juttu oli tavata vanhoja porilaisia ja muita satakuntalaisia tuttavia sekä tutustua uusiin, ennen näkemättömiin. Hyvä kokemus nämä messut olivat. Ensi vuonna taas mukaan aivan varmasti. 13.10.2009 Nyt on ollut kiirettä. Uudet kirjat tai oikeastaan uusi kirja, Ros-anna, tuli eilen painosta samoin kuin vanhan, Puolan prinsessan, uusi painos, tällä kertaa pehmeäkantisena. Samalla tuli pinkka paperinukkeja, toinen tehty Ros-annan kansikuvan mukaan, toinen on vanhanaikainen neitonen. Tarkemmin voit katsella niitä Sunkirjan sivuilta. Kaikki on myös esittelyssä Helsingin kirjamessuilla ensi viikolla. Messujen takia puuhaa riittääkin, mutta onneksi tyttäret ovat apuna. Syksy on ehtinyt jo pitkälle ja ensimmäinen oikea syysmyrskykin osui rantaamme nostaen vedenpinnan taas sellaisiin korkeuksiin, ettei ole ollutkaan kuin viime syksynä. Parastaikaa kymmenkunta joutsenta uiskentelee tuossa lähituntumassa. Ilma on todella kaunis, aurinko paistaa, eivätkä pohjoisen puolen kylmät tuulet puhalla rantaamme ollenkaan.
12.9.2009 Ros-anna on lähtenyt painoon. Se ilmestyy lokakuussa parahiksi Helsingin kirjamessuille. Siellä Sunkirjalla on oma osastonsa, ja yritän itse olla paikalla suurin piirtein koko ajan. Matilda piirtää vielä sinne paperinukkeja, joista yksi on nimeltään Ros-anna ja esittää samaa tyttöstä kuin kirjan kannessakin. Toinen nukke on vanhanaikaisempi leidi. Molemmat tyttöni ovat innostuneina suunnittelemassa osastoa, ja ideoita olisi vaikka kuinka, mutta tila asettaa rajat. Täällä Tyltyssä on riittäänyt viime viikkoina tuulta, lähes syysmyrskyjä, ja vesi on noussut pari kertaa aivan yllättävän korkealle, niin korkealle, että rantapenkki oli pakko sitoa köydellä, ettei se olisi karannut aaltojen mukana. Tosin tuuli rantaan päin, joten ei se olisi kauas karannut. Uimavedeksi merivesi alkaa olla liian kylmää, mutta saunasta vielä tarkenee mennä.
26.8.2009
Nyt olen melkein saanut käsistäni nuortenromaanini, Ros-annan. Se on enää vailla pientä viilausta. Saman tien tartuin käsikirjoitukseen, joka on ollut tekeillä jo muutaman vuoden, mutta osoittautunut aika hankalaksi. Olen taitanut mainita siitä joskus aikaisemminkin. Se vaikuttaa lähes vuosikymmenen projektilta, mutta olen päättänyt saada sen käsistäni viimeistään ensi vuoden syksyksi. Sen tekee hankalaksi aiheen laajuus, lähes koko viime vuosisata ja vähän vielä tätä nykyistäkin, ja kaiken lisäksi se elää ja muuntautuu koko ajan. Nyt luulen kuitenkin päässeeni juoneen kiinni, olen saanut hahmotettua ainakin henkilöiden luoteenpiirteet. Tapahtumien taustana on tietysti historia. Tästä syksystä tulee joka tapauksessa työn täyteinen. Kahdet kirjamessut, joista Helsingissä olen paikalla koko ajan, sitten muutamia esiintymisiä, ensimmäinen ensi viikolla, ja sen jälkeen lisää tasaiseen tahtiin. Yleisölle tarkoitettuja on ainakin marraskuun (12.11.2009, klo 17.30) kirjakahvila Porin pääkirjastossa. Tervetuloa!
17.8.2009 Harmittaa oikein, kun tulee kirjoitettua niin harvoin. Nyt olen kuumeisesti rustannut uutta kirjaa ja samalla uutta aluevaltausta. Nyt on tulossa nuortenromaani, nimeltään Ros-anna. Se kertoo kolmasluokkalaisesta tyttösestä, hänen ystävistään ja elämästään. Se pitäisi saada taittokuntoon tällä viikolla, mutta muutama liuska vielä puuttuu. Kirjapaino odottaa sitä kahden viikon päästä, niin että kyllä minä kirjoitellut olen, vaikken niinkään kotisivuilleni.Turkuun se ei ehdi, mutta Helsinkiin kyllä. Lokakuun alussa on kirjamessut Turussa, sinne siis aion näillä näkymin yhdeksi päiväksi, lauantaiksi, ja Helsingin messuille olen rohkaistunut vuokraamaan oman pienen tilan. Siitä tulee rankka koitos, koska aion olla paikalla periaatteessa koko ajan, neljä päivää. Tyttäret ovat luvanneet tuurata ja auttaa messuosaston rakentamisessa, jos tarvitsee, mutta molemmilla on omatkin työnsä. Matilda, perheen taiteilija, tekee kansikuvia. Lisäksi hänellä on työn alla paperinukke. Herttaliisa taittaa ja Matti kuskaa ja kuljetta. Meillä on toimiva perheyritys, mutta ulkopuolistakin apua tarvitaan.
4.7.2009 Wanhan kirjallisuuden päivät on taas koettu. Mutun mukaan kävijöitä oli hiukan vähemmän kuin viime vuonna, lieneekö kauan odotettu hellesää ollut yhtenä syynä siihen. Pienkustantajien mukana olin minäkin siellä, ja taas kerran tulin ajatelleeksi, miksi Suomen Kirjailijaliitto suhtautuu pieniin kustantajiin kovin nureasti. Useissa yhteyksissä, mm keväällä Turun Sanomissa, haastateltiin liiton puheenjohtajaa ja muutamaa kirjailijaa asiasta, ja kaikki olivat sitä mieltä, ettei pieniä kustantamoja oikeastaan tarvita. Onko Kirjailijaliitto siis suurten kustantamoiden asialla? Sellaiselta johtopäätökseltä ei ole vaikea välttyä, jos miettii hetkenkin niitä kirjoittajapalkkioita, joita suuret kustantamot Kirjailijaliiton myötävaikutuksella maksavat kirjailijoilleen. Palkkiot, tai oikeammin niiden olemattomuus, olivat tärkeimpänä syynä siihen, että itse lähdin omille teilleni ja perustin Sunkirjan. Ei voi olla oikein, että kirjailija, joka sentään tekee suurimman työn teosta kirjoittaessaan, saa noin 2euroa kappaleelta bruttopalkkiota isolta kustantamolta, eikä voi, ei ainakaan helposti, vaikuttaa kansikuvaan, kustannustoimittajaan eikä juuri mihinkään muuhunkaan. Onko ihme, että Suomessa on ammattikirjailijoita varsin vähän ja kirjailijan keskipalkka vuodessa noin 2000 euroa? Kirjailijaliitolta odottaisi, että se pikemminkin kannustaisi ihmisiä kirjalliseen ilmaisuun eikä halveksisi niitä, jotka painattavat kirjansa itse. Onhan oikeastaan kysymys sananvapaudestakin. Miksei kirjoitushaluinen saisi Kirjailijaliiton halveksumatta julkaista teoksiaan siinä kuin taidemaalaritkin saavat järjestää näyttelyitä omaan tahtiinsa? Helposti kuvittelisi Kirjailijaliiton lannistamisen sijaan päinvastoin auttavan kirjoitushaluisia, muitakin kuin omaan jäsenistöönsä kuuluvia. Keinoja kyllä olisi, mutta halu taitaa puuttua. Eivät pienkustantajien julkaisemat teokset ole sen huonompia kuin suurtenkaan, suurilla vain on paremmat markkinointikanavat ja laajemmat verkostot. On meillä pienilläkin kustannustoimittajat ja taittajat, lisäksi ainakin osa meistä on sertifioitu Kirjailijaliiton jäsenyydellä. Sitä tosin lienee melkein mahdoton saada, ellei ole ensin saanut suurta kustantamoa painattamaan kirjojaan. Nyt helpotti!
1.6.2009 Aivan liian harvoin tulee kirjoiteltua, lieneekö syynä kiire vai mikä. Tänään olen ollut tarmokas ja kirjoittanut kolme pitkää sähköpostia sekä uutta kirjaa, mutta vain liuskan verran. Se tuntuu edistyvän hieman vaivalloisesti. Olenkohan ottanut liian suuren urakan? Ehkä taas käy niin, että suistun kuitenkin kirjoittamaan taas vanhempaa historiaa, tämä työn alla oleva kun on 1900-lukua. Alkaa silti olla vanhaa sekin. Epämääräisenä tavoitteena on kuitenkin, että saisin sen syksyyn mennessä jonkimoiseen kuntoon alusta loppuun, niin olisi helpompaa täydennellä ja stilisoida sitä. Ja painokuntoon kevääksi. Saas nähdä, miten käy. Nyt ei ainakaan ole muita velvotteita, mutta toukokuun kalenteri olikin tosi täynnä. Pari kolme päivää lepoa ja joutilaisuutta, ja sitten työhön käsiksi! Vammalan, taikka nykyisin Sastamalan vanhan kirjan päivät on ensimmäinen aikataulun mukainen kiinnekohta. Siellä tavataan, hyvät ystävät! 26.4.2009 Viime perjantaina sain viettää hauskan ja juhlallisen hetken Porin Suomalaisella Klubilla. Siellä oli Satakunnan Kirjallisen Kerhon 90-vuotisjuhla, johon minut oli kutsuttu, koska Kerho oli myöntänyt minulle Nortamo-palkinnon. Palkinto tuli täytenä yllätyksenä. Sellaista en ollut osannut ollenkaan odottaa. Arvostan sitä suuresti ja olen siitä erittäin iloinen ja kiitollinen. Palkinto sattui muutenkin mukavasti juhlistamaan kirjailijan uraani, sillä tasan 20 vuotta sitten julkaisin ensimmäisen romaanini. Sen nimi on Peiliinkatsoja. Sen jälkeen on tullut kirjoitettua kirjoja lähes romaanin vuosivauhtia, ja kun yksi on valmis, seuraava on jo tekeillä. Kuten tälläkin hetkellä, kun olen saanut Piiritanssin julkisuuteen. Kirjan ja Ruusun päivä on tuota pikaa. Toivottavasti tapaamme silloin Porissa! 16.4.2009 Nyt krykyt on heitetty nurkkaan ja kävelemisen opettelu aloitettu. "Piiritanssi" on valmis. Siitä tulikin hyvän näköinen opus, toivottavasti on riittävän hyvä sisältökin. Ja kun yksi on valmis, uutta on hyvä aloitella, tai on oikeastaan jo aloitettu, noin 50 liuskan verran. Ja pää pystyssä mennään eteenpäin, vaikka kirjailijaliitto useammallakin suulla morkkasi meitä pienkustantajia. Sitä on hiukan vaikea ymmärtää. Luulisi liiton mieluummin kannustavan omatoimisuuteen etenkin, kun suurten kustantajien maksamat kirjoituspalkkiot ovat suoraan sanoen olemattomat. Tietysti niillä, joiden painokset myyvät kymmeniä tuhansia, tulotkin ovat aivan kohtuulliset, mutta meillä pienempien painosten ihmisillä aivan surkeat. En itse ole katunut Sunkirjaani hetkeäkään. Kun olen itsenäinen, voin valita kirjapainot, toimittajat, taittajat ja kansikuvat ihan itse. Lisäksi saan täyden korvauksen tekemästäni työstä. Ainoa, mikä on ollut vaikeaa, on markkinointi, mutta tämä myynti on riittänyt minulle kyllä hyvin. Kirjailijaliitolta odottaisi pikemminkin kannustusta omatoimisuuteen ja apua kirjoittajille tarjoamalla esimerkiksi toimittajapalveluita. Vai onko Kirjailijaliitto suurten kustantajien asialla? Niin voisi päätellä sopimuskäytännöstä.
24.3.2009
Vielä vain krykyjen varassa. Enpä arvannut toipumisen kestävän näin pitkää, mutta onneksi sentään ollaan jo paremmalla puolella. Sängyssä on tullut kirjoiteltua ja katseltua elokuvia läppäriltä sekä tietysti luettu koko joukko kirjallisuutta, kevyempää ja totisempaa. Sofi Oksanen on varmasti ansainnut finlandiansa, mutta tietofinlandiaa hiukan ihmettelin. Tiedon tyttäret- nimi viittaa vahvasti naisväkeen, mutta noin puolet kirjasta kertoi miesten monta kertaa luetuista, tutuiksi käyneistä saavutuksista. Odotin kyllä paljon vahvempaa naisnäkökulmaa. Lisäksi kirjassa oli toistoa luvattoman paljon. En ole lukenut toisia tietofinlandiaehdokkaita, joten olen aika jäävi sanomaan, oliko tämä todella paras. Mutta muuta kirjallisuutta sitten kummitusjutuista vampyyreihin ja antiikkisiin murhamysteereihin. Jokunen sentään vähän rauhallisempikin teos sattui joukkoon. Tänään sain lukea Satakunnan Kansasta, että olen saanut Nortamo-palkinnon. Siitä suuri kiitos palkinnon myöntäjille, Satakunnan kirjalliselle kerholle! Piiritanssi on kirjapainossa ja valmista tulee ensi kuussa. Tasan 20 vuotta sitten ilmestyi ensimmäinen kirjani, Peiliinkatsoja. Kiitos kaikille lukijoilleni, jotka ovat kannustaneet jatkamaan.
13.2.2009
Kevät etenee. On kurja katsella sitä vain ikkunasta, mutta muutakaan en nyt voi, sillä tohtori määräsi kovin pitkän toipumisajan. Kuusi viikkoa yhteensä. Onneksi siitä on kulunut jo lähes kaksi. Ja onneksi pääsen sentään koneeni ääreen. Tämä talvi olikin parempi säänsä puolesta kuin olin rohjennut edes toivoa. Meri on jäätynyt pitkälle, ja jään reunalla on istuskellut ja aterioinut sellaisia otuksia kuin merikotkat. Parhaimmillaan niitä näkyi ikkunastamme kahdeksan kappaletta. En ole koskaan ennen nähnyt niin komeita lintuja. Ne vaikuttivat aivan eksoottisilta. "Piiritanssi" on saatu taittokuntoon ja kansikuvakin on lähes valmiina, joten aika hyvältä vaikuttaa. Taiton jälkeen vielä tarkistan tekstin, ja sitten se voikin lähteä painatukseen. Onneksi sitä työtä vaivaisuuteni ei haittaa. HYVÄÄ YSTÄVÄN PÄIVÄÄ KAIKILLE!!!!
21.1.2009 Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Omalla kohdallani vuosi on alkanut sikäli hyvin, että olen saanut uuden käskirjoituksen loppuun ja vielä keksinyt nimenkin sille. "Piiritanssi" ilmestyy ensi huhtikuussa. Se on taas Porin historiaan liittyvä juttu, ja siinä on jopa samoja henkilöitä kuin "Hatuntekijässä". He ovat nyt sivuosissa, joten lukemista ei haittaa, vaikkei "Hatuntekijää" tuntisikaan. Seuraava aihe kutittaa jo näppejäni, ja totta puhuen, uutta on jo kirjoitettukin muutama kymmenen liuskaa. Siitä on helppo jatkaa, eikä nimen keksiminen tuota tuskaa, koska se oli olemassa jo ennen kuin aloitin työn. En tiedä, onko parempi kehitellä ensin nimi vai teksti. Molempia olen kokeillut, mutta selvyyteen en ole päässyt.
31.12.2008 Vuosi vaihtuu tuossa tuokiossa. Meri on alkanut jäätyä, vaikka todennäköisesti käy niin, että yöksi luvattu kova lännen puoleinen tuuli rikkoo jäät ja työntää ne rantaan. Ne eivät ole vielä riittävän paksut kestääkseen tuulta ja meriveden nousua, mikä tapahtuu aina länsi-ja etelätuulella. Palmut on tältä vuodelta katsottu. Dom.tasavallassa oli koko ajan kaunista ja lämmintä. Kyllä vanhemmalle ihmiselle tekee hyvää lämpöloma, joka katkaisee pitkän syksyn mukavasti. Paljon tuli kirjoja luetuksi, vaikka Georges Perecin Elämä-käyttöohje jäi vieläkin kesken. Ja entuudestaan tiedän, että kun se jää kesken, se on pakko aloittaa melkein alusta riippuen tietenkin siitä, kuinka pitkäksi sen lepokausi jää. Se on sinnikkään kirjoittajan erinomaisen yksityiskohtainen kirja, jossa selvitetään paljon muun ohella työkalupakin ihanteellinen sisältö täsmällisesti mitään unohtamatta. Ja se on pientä verrattuna muutaman kellarin ja vinttikomeron sisältöön. Tuli siellä lämmössä tarkastetuksi käsikirjoitustakin, vaikkei niin paljon kuin olin etukäteen suunnitellut. Alkaa se olla sentään pikku hiljaa valmis, mutta kiire tulee, jos aion pitää aikataulusta kiinni. Jotenkin siihen on ollut vaikea löytää pisteen paikka. Myös nimen keksiminen on tuottanut jonkin verran tuskaa ja haitannut yöuniakin. Mutta sellaistahan se on. Toivotan kaikille ystäville, tuttaville ja lukijoilleni oikein HYVÄÄ JA ONNEKASTA UUTTA VUOTTA!!!
21.11.2008 Taas on kuukausi vierähtänyt. Nyt on koettu kolme syysmyrskyä, jotka edllyttävät talven tuloa, ja tänä aamuna olikin hitunen lunta maassa ja rantakaislikko riitteessä. Myrskyt ovat olleet melkoisen mahtavia, mutta puut ovat kestäneet ja sähkökatkojakin on ollut vain pari. Toinen myrskyistä toi rantaamme kuolleen hylkeen. Se oli melkoisen kookas ja antoi aihetta uskoa, että kyllä näissä vesissä on hylkeitä, ne vain tuntuvat pysyttelevän tehokkaasti piilossa. Veden korkeuden vaihtelut ovat aika suuret. Länsituulella vettä voi olla metrinkin verran enemmän kuin pohjoisen puolen tuulilla. Merenkulkijoiden säätiedotukset ovat alkaneet kiinnostaa kuin joskus lapsena, jolloin äidinäiti kuunteli niitä tarkkavaisesti. Meidän silloinen kesäpaikkamme ei ollutkaan kaukana nykyisestä asuinpaikastamme. Jo pelkkä tieto tuulen suunnasta kertoo aika paljon siitä, mitä on tulossa olipa sitten kysymys veden korkeudesta taikka kalansaaliista. Ensi viikolla lähdemme lämpölomalle. Tietysti ekologisen jalanjäljen kasvaminen vähän harmittaa, mutta lohduttaudun sillä, että me uusimme koko lämmitysjärjestelmän keväällä öljystä maalämpöön. Eiköhän se pienennä jalanjälkeä ainakin hitusen. Käsikirjoituspinkka pitää ottaa mukaan. Palmujen alla on mukava viimeistellä sitä ja korjailla virheitä.
18.10.2008 Kriitikoiden kirjoituksiin ei koskaan pitäisi puuttua, mutta kiusaus on joskus liian suuri. Nyt olen kahdesta arvostelusta lukenut kritiikkiä siitä, että "Puolan prinsessasta" olisi voinut jättää sänkykamarikohtaukset pois. Miksei olisikin, mutta mielestäni niitä sittenkin on kovin vähän, kun ottaa huomioon kuinka seksiä tihkuvaa aikaa renessanssi oli. Silloinhan ihminen vapautui monin tavoin, myös seksuaalisesti. Tosin se vapaus tukahdutettiin useaan otteeseen myöhemmin kirkon ja muiden moralistien toimesta. Olisin voinut kirjoittaa paljon vauhdikkaampaakin seksiä, harjoittivathan sitä kuninkaallisetkin, ei pelkästään "alempi väki". En kirjoittanut edes herrojen vaatetuksen oleellisesta osasta, peniskotelosta, jonka koko saattoi vaihdella suuresti herran itsetunnon vaatimusten mukaisesti. Paljon muutakin lystiä oli, mutta sekö ei sovi "prinsessa-romaaniin"? "Prinsessa" on saanut paljon kiitosta jopa Turun linnan tutkijaa myöten. Parastaikaa työn alla on uusi "Pori"-romaani. Sen pitäisi olla valmiina ensi keväänä, saa sitten nähdä. Olen nähtävästi juuttunut 1800-lukuun ja Poriin, vaikka olen jo muutaman kerran päättänyt, että nyt riittää. Tämä tuleva on kuitenkin viimeinen vanhoista ajoista kertova juttu, ja seuraava, jota olen jo aloitellut, on 1900-luvun tarina. 15.9.2008 Aika harvakseltaan tulee kirjoitelluksi, mutta se johtuu osisttain siitä, että menossa on toisenlainen kirjoitusbuumi. Päässä surraavat taas vanhat porilaiset, vaikka päätinkin jo välillä, että nyt ne saavat levätä rauhassa. Mutta minkäs sille mahtaa, että ne ovat värikästä porukkaa, paitsi ehkä pormestari Ignatius, johon en ole oikein saanut otetta. Muut touhuavat sitten häntäkin enemmän. Maailmanmenoa tulee seurattua tietysti myös. Mikromaailmassa näyttävät merimetsot lisääntyvän. Juhannuksen aikaan ikkunastamme näkyvillä kivillä oli yksi ja kaksi, nyt samoilla kivillä siipiään levittelee jo parikymmentä otusta. Kivet ovat, sehän on sanomattakin selvä, hohtavan valkoiset. Ahvenanmaalaiset ovat saaneet luvan ampua 300 lintua. Lupa heltisi varmaan ankaran taistelun jälkeen, eikä se paljon lohduta, kun tietää, että sielläpäin saaristoa valkaisee kolmisen tuhatta lintua. On vaikea ymmärtää, miksi niitä suojellaan. Ne eivät suinkaan ole sukupuuttoon kuolemassa ja sitä paitsi ne ovat käsittääkseni tulokaslaji, ja nyt taistellaan innokkaast muita tulokaslajeja vastaan. Kanadan majava on saanut tuhotuomion, jättiläisukonputki myös sekä muutamat muut lajit. Miksei merimetso, jonka tuhovaikutus on silminnähtävä ja leviää yhä laajemmalle? Mitä luonnonsuojelijat oikeasti ajattelevat? 28.8.2008 Kesää ei sitten tullutkaan. Tosin muistan sellaisia syksyjä, jolloin syyskuun puolella lähdettiin yli 20 asteen lämmössä Karhuluotoon uimaan, mutta siitä on jo aikaa. Nyt ruvetaan odottamaan, tuoko talvi lunta ja jäätä merenlahdelle, vai jääkö entisaikojen talvikin muistoksi vain. Tosin rannikkoseudulla on aina totuttu vähälumisiin talviin ja joulukuun vesisateisiin, mutta tulihan pakkasta sentään joskus ainakin sen verran, että paanalle pääsi luistelemaan. Kuluneesta kesästä ei puheenaiheista ole ollut pulaa. Olympialaiset pohdituttivat; pitääkö poliitikkojen osallistua penkkiurheiluun vai ei, paranevatko Kiinan ihmisoikeusasiat kisojen myötä vai ei, onko huippu-urheilu osa politiikkaa vai ei. Yksinkertaiset, perustelemattomat vastaukset: ei, ei, on. Keskutelu jatkuu kiihkeänä, nyt aiheina Georgia, kolme vai kaksi lautasta, miksi Halonen vaikenee ja miksi hän siitä huolimatta haluaa lähteä huippukokoukseen ja tietenkin nato. Sekä jatkoaiheena USA:n vaalit. Voisi sanoa, että elämme mielenkiintoisia aikoja. Kotimaiset ongelmat tuntuvat jonkinasteiselta nyhjäämiseltä, kuten pitääkö Ulvilan liittyä "nauhakaupunkiin" vai Poriin. Minusta tuntuu kummalliselta edes ajatus sellaisesta epämääräisestä kokonaisuudesta kuin pitkin Kokemäenjoen rantoja valuva nauhakaupunki. Eihän siinä ole ainakaan maantieteellisesti mitään mieltä, enkä tiedä, onko paljon muutenkaan, ainakaan Ulvilan kannalta. Sen ymmärtää, että Vantaa haluaa velkataakkoineen liittyä Helsinkiin. Helsinkiläiset tietenkin ottavat mielihyvin vastaan minkä alueen tahansa, sehän nähtiin jo läntisen Sipoon kohdalla, vaikka velkaisenkin. Ovat syöneet rohmumarjoja varmaan. Itselläni on vanha, mukava rauha. Uutta tekstiä syntyy tasaiseen tahtiin, kaksikin kirjaa tekeillä. Se tietenkin aina hidastaa lopputulokseen pääsemistä, mutta eihän tässä ole mitään kiirettä.
28.7.2008 Muutaman päivän ajan on vihdoinkin ollut kesä. Harvoin kestää lähes elokuuhun ennen kuin uskaltaa uimaan. Nyt se on kuitenkin tehty, vaikka rantakivelle pesänsä rakentanut tiira yritti parhaansa mukaan estellä. On ollut hauska katselle, miten tarmokkaasti se vartioi ainoaa poikastaan tunkeilijoilta, joita ovat lähinnä kalalokit. Niitä paljon pienempi tiira syöksyy arvelematta oletettujen uhkaajien kimppuun ja hätistää ne tiehensä. Meillä on lintukirja kulunut nyt muutaman viikkona käsissä enemmän kuin olemassaolonsa kahden vuosikymmenen aikana. Siitä on tutkittu munat ja muutot, siipisulkien värit ja kaulushöyhenet. Täällä on lintuja vaikka kuinka harmaahaikarasta meriharakkaan, ja lähes kaikki aika outoja otuksia ikänsä kaupunkien keskustoissa asuneelle.Ei mikään ihme, että kiikarimiehiä kuljeskelee näillä main. Muuta kulttuuria on myös tullut harrastettua; Suomi-areenan tilaisuuksissa on käyty ja harmiteltu, että muutaman kerran mielenkiintoiset jutut ovat sattuneet päällekkäin. Jazzien picknic-konsertissa käytiin haikailemassa perempia menneitä aikoja. Kirjurin puolella sunnuntain iltapäiväkonsertti oli oikea picknic luonnon helmassa. Tämä uusi on tunnelmansa puolesta menettänyt aika paljon. Areena on liian suuri pickniciä harrastavalle suhteellisen pienelle yleisömäärälle. Porin kaupungin järjestämä 450-vuotisjuhlakonsertti Kirjurissa oli hieno keksintö, kiitos siitä. Hassua muuten, että Espoo väittää täyttävänsä 550 vuotta. Tosin ne eivät kai väitä, että Espoo on 550 vuotta vanha kaupunki. Se oli vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten kauppala! Mutta se on uusvanha, kuten moni muukin asia nykypäivänä. Aitoutta on monessa asiassa vaikea löytääkään.
14.7.2008 Ranskan kansallispäivä. Ensi vuonna siellä varmasti juhlitaan, kun vallankumouksesta tulee kuluneeksi pyöreitä vuosia. Voitaisiin juhlia tietysti muuallakin, sillä niin moderneja ajatuksia vallankumous toi tullessaan. Itse olen pohdiskellut vuotta 1918, ja etenkin, mitä tapahtui Varkaudessa sinä vuonna. Olen jutellut asiaa tuntevien kanssa, mutta he ovat sitä mieltä, ettei Varkauden tapahtumista ole kirjoitettu kovin paljon, koska sen asema oli kovasti arkaluontoinen. Sehän oli punainen linnake, joka oli jäänyt valkoisten saartamaksi ja jonne punaiset saivat lisävahvistusta ympäröivältä seudulta, Kuopiosta ja muualtakin. Olisi hienoa kuulla asiasta enemmän ja nimenomaan yksittäisiä ihmisiä koskevista tapahtumista. Tämä kesä onkin ollut varsin sovelias historian ja muidenkin kirjojen lukemiseen ja kulunut muutenkin mukavasta lämpimämpiä säitä odotellessa. Kasvihuoneeni sentään on niin valoisassa paikassa, että ensimmäiset tomaatit on jo saatu maistiaisiksi. Kummallista, kuinka paljon paremmilta ne maistuvat kuin kaupasta ostetut, enkä usko sen johtuvan pelkästään siitä, että ne ovat oman innoituksen tuotetta. Lintujen elämää on seurattu lintukirja kourassa. Se on uutta ainakin minulle, kaupungissa kasvaneena luonnon tutkailu on aina jäänyt vähemmälle. Kaukoputken läpi on nähty myös pari merimetsoa. Mahtavatko ne tosissaan lähestyä rannikkoa? Katiskasta löytyi eräänä aamuna yli 90senttinen ankerias. Ei ollut ehtinyt lähteä vielä Sargassomerelle, vaikka sisuksista päätellen aika alkoi olla lähellä. 10.6.2008 Vihdoinkin tuulee lounaasta, ja meren pinta alkaa nousta! Sadettakin saatiin viime yönä vähäsen.Vesi on ollut äärimmäisen alhaalla, sellaisia hiekkasärkkiä ja kareja, joista ei ole ollut ennen tietoakaan, tuli esiin, eikä katiskaa voinut ajatellakaan pudottavansa laiturin päästä. Nyt se jo onnistuu. Aika nopeasti vesi nouseekin, vaikkei yhtä nopeaan kuin vuorovesi Atlantin rannoilla. Tämä oli siis säätiedotus!
4.6.2008 Lippu liehuu mukavassa kesäisessä tuulessa. Keittiö on vihdoinkin valmis, eikä muutenkaan sisätiloissa ole enää laittamista. Ulkona sen sijaan riittää puuhaa. Kasvihuone on pystytetty ja ensimmäiset tomaatinpampulat ovat jo ilmestyneet. Vesi on aivan kauhistuttavan matalalla niin täällä kuin joessakin. Outoja hiekkasärkkiä on ilmestynyt sinne tänne. Kohta kalat potkivat tyhjää. Pihanurmi alkaa ruskettua. Satanut on viimeksi noin kuukausi sitten. Mutta eipä valiteta, onhan lämmintä ja muutenkin mitä kaunein kesäsää! 15.5.2008 Keittiöstä puuttuu vielä lattianpäällyste, mutta se on sentään jo ostettuna. On tullut eteen kiireempiä asioita, kuten kasvihuoneen rakentamista ja muitakin kevättöitä, mutta nyt voi jo sentään kokata oikealla hellalla ja jääkaappikin on paikallaan, ei enää olohuoneessa. Eineksiin kyllästyy aika nopeasti, vaikka ne olisivatkin "meidän äidin" tekemiä. Kirjan ja Ruusun päivä tuli ja meni. Oli hienoa tavata niin monta kirjojeni lukijaa ja jutellakin hetkisen monien kanssa. "Puolan prinsessakin" on lähtenyt hienosti liikkeelle. Kevät etenee, vaikka pohjoisesta puhaltaa ikävän kolea tuuli. Tosin oma rantamme on silloin suojassa ja lämmin paikka vaikka istuskella lukemassa. Vesi on niin matalalla, että kasvihuoneilmiö tulvineen tuntuu täällä kovin etäiseltä. Tulee mieleen, onko maanpinta lisännyt nousuvauhtiaan tässä väistyvän veden kaupungissa. Laivat sentää pääsevät vielä satamaan. 25.4.2008 Keittiöremontti lähestyy loppuaan, mutta on jo aikakin. Kolmisen viikkoa ollaan vietetty leirielämää, kahvinkeitin peilipöydällä, leivänpaahdin lattialla, jääkaappi keskellä olohuoneen lattiaa ja pakasti sohvannurkassa. Astioita pöytien alla ja päällä, tuoleille ei mahdu istumaan ja kaikki on juuri niin kuin jokainen keittiön remontoija tietää. Ikkunan edessä on sentään vapaata tilaa, jotta voi kaukoputkella tiirailla sataman elämää, laivojen tuoja ja lähtöjä sekä bongailla vesilintuja ja vähän muitakin. Soutelemassa on ehditty käydä, vaikka veneeseen oli hankala päästä. Vesi on paikallisten mielestä ennätyksellisen alhaalla ja paatinpohja kiinni meren hiekkapohjassa. Enkä tietenkään löytänyt mistään saappaitani, muuttomylläkkäkin kun on vielä käynnissä. Mutta soutelemaan päästiin. 30.3.2008 Talvi tuli ja meni. Maailma on muuttunut hassuksi. Vuodenajat ovat sekaisin ja media täynnä turhia uutisia. Tai ainakin pääuutiset vaikuttavat turhilta, oikeista asioista ei juuri keskustella. Ja kun kunnon skandaalit eivät riitä, keksitään lisää ja otetaan tutkailun kohteiksi mitä mitättömänpiä asioita. Historian harrastajalle tulee oikein surku entisten aikojen tosiskandaaleja muistellessa. Ei tarvitse mennä edes kovin kauas taaksepäin, muutama vuosikymmenkin riittää. Niitä juttuja ei kuitenkaan levitelty päivälehtien pääuutisina, vaan kuiskailtiin salaa, vaikka monet olivat oikeastaan ihan julkisia. Maailmasta on tullut paljas ja alaston viestimien kehittymisen myötä. Tietoa tulvii ja se myös leviää vaivattomasti.
17.3.2008 Muuttolaatikoista ei ole helppo päästä eroon. Vähentynet ne kyllä ovat, mutta eivä loppuneet. Osasyynä tietenkin se, että romaanin viimeistely vie hirmupaljon aikaa, mutta nyt, siis eilen sain sen lopullisesti käsistäni. Nyt odotan vain valmista tuotetta, joka ilmestyy kolmen-neljän viikon päästä. Jos haluat tietää siitä tarkemmin, katso Sunkirjan sivuilta. Siellä on myös kansikuva. Minua ilahduttaa myös, että Emman kirja, "Musta, mustempi, punainen" on ollut aika pitkään Helsingin kaupunginkirjaston sadan halutuimman listalla, vaikka se ei ole kovin hyvin myynytkään. Oma mokani tietysti; siitä olisi pitänyt tehdä pokkari eikä kovakantinen, mutta Emmaa tämä tieto kannustaa jatkamaan. Kevään tulo alkaa näkyä jo selvästi. Joutsenia uiskentelee aivan rannan tuntumassa ja uudenlaisia pikkulintujen ääniä kuuluu metsiköstä. En ole lintujen tuntija, mutta kyllä se viserrys ja piipitys kuulostaa mukavalta maallikonkin korvissa. Tänään pihassa juoksi jänis, ja kaksi rottaa, joiden Matti väitti olevan minkkejä. En väitä vastaan, kosken ole asiantuntija siinäkään. Allit sentään tunnistin. Ja kalastajan, joka heitteli uistintaan veneestä. Tuulimyllyt ovat pyörineet varsin verkkaisesti. Viime päivinä on ollut lähes tyyntä, niin että näin läheltä ainakin näkee, ettei pelkän tuulen varassa pärjätä. Soutupaattia ollaan katsasteltu. Tuntuvat olevan aika kalliita, mutta tietysti rannassa pitää olla jonkinlainen vesikulkuneuvo, jotta pääsee ulapalleja ongelle. Hieno olisi tietysti sellainen, jolla voisi ajelle jokea ylös keskustaan asti. Lapsuudessa tuli useinkin kuljettua jokea matkalla kesähuvilalle, jonne ei helposti muutan päässytkään. Nyt rannoilla on harmaahaikaroita. 7.2.2008 MuuttolaaJatikoiden keskellä yhä vielä, vaikka jo pari viikkoa on ollut aikaa järjestellä asioita uuteen uskoon. Reposaaren kainalossa on aikaa kulunut liikaakin merimaiseman katselemiseen, mutta ei se tietenkään turhaa ole ollut. Uuden työhuoneeni, sanon sitä kirjakaapiksi, koska se on pikkuinen ja kattoa myöten kirjoja täynnä, siis kirjakaappini ikkunasta näkyy suoraan Mäntyluodon satamaan ja valot heijastuvat lähes jäättömään merenlahteen. Talon sisällä on tehty paljon. Maalämpöpumppu on asennettu, ja nyt tuntuu oikein ekologiselta, kun se silloin tällöin hiljaa huristen tuottaa lämpöä ja Reposaaren maantien tuulimyllyt pyörivät milloin laiskemmin, milloin reippaammin, mutta uljaina joka tapauksessa. Minusta on outoa, että ihmiset vieroksuvat niitä. Ne ovat upean kauniita, tyylikkään teknisiä, nykyaikaisia, vaikka ovatkin kalliita energiantuottokykynsä suhteen. "Puolan prinsessa" edistyy. Kansikuva on jo valmiina ja sisältökin lähes. Korjauslukeminen on aika hidasta, ja nyt on menossa toinen kierros, mutta huhtikuussa se on valmis. Uudet ajatukset ovat valmiina työntämään koko prinsessan tieltään.
31.12.2007 Vuosi vaihtuu tuota pikaa. Käytänkin heti tilaisuutta hyväkseni ja toivotan kaikille lukijoilleni ja erityisesti kaikille niille, jotka ovat kuluneen vuoden mittaan ottaneet monin eri tavoin yhteyttä OIKEIN HYVÄÄ JA ONNEKASTA UUTTA VUOTTA! Vuosi 2008 alkaa omalla kohdallani työn merkeissä. "Puolan prinsessa" on ehtinyt oikolukuvaiheeseen ja odottaa ilmestymistään huhtikuussa. Talo Reposaaressa odottaa remonttia, joka on jo aloitettukin, ja muuttolaatikot odottelevat pakkaamista. Suurin piirtein kaikki pitäisi saada kuntoon tammikuun aikana, mikä tietää ainakin pölyn nieleskelemistä täpötäysiä, noin 15 vuotta paikoillaan olleita kirjahyllyja purettaessa. Loppuvuodesta on hyvä tehdä jonkinlaista tilinpäätöstä, toisinaan se on positiivinen, toisinaan huonompi. Nyt voin kuitenkin olla tyytyväinen, sillä kahden romaanin julkaiseminen samana vuonna on ainakin omalla kohdallani todella harvinainen juttu. "Varjojen aika" ja "Hatuntekijä" ilmestyivät viime vuonna, toinen on uudempaa, toinen vanhempaa historiaa. Lisäksi sain markkinoille Emman trillerin "Musta, mustempi, punainen". Ensi vuodesta tulee varmaan toisellakin tapaa antoisa, kun pitää sovittautua uusiin ympyröihin, uuteen ympäristöön. Pori, vanha kotikaupunkihan on tietysti entuudestaan tuttu, enkä ole sinne koskaan menettänyt yhteyksiä kokonaan.
16.4.2007 Sunkirja pääsi lopultakin vauhtiin, kun ensimmäinen teos tuli painosta ulos. Katso Sunkirjan kotisivuja, siellä on asiasta enemmän. 25.5.2007 "Varjojen aika" on nyt ollut myynnissä muutaman viikon ja palautetta on tullut. On tietysti aina jännittävää kuulla, minkälaisen vastaanoton uusi kirja saa, mutta nyt jännitystä kaksin verroin, kun on itse ryhtynyt kustantamaan. Palautetta on tullut sekä kirjallisena että suullisena, julkisessa sanassa sekä netissä. Voin sanoa, etten ole ainakaan vielä joutunut arvoteluista pahastumaan, vaikka nykykritiikki joskus kummastuttaakin. 1.6.2007 Uusi kirja on nyt ollut kuukauden verran markkinoilla, ja paljon on uutta minunkin pitänyt oppia. Markkinointipuolen hallitsemisessa on vielä reilusti varausta, mutta yhtenä ongelmana on tietysti sekin, ettei ole mahdollisuutta käyttää suurta budjettia eikä julkaista sanomalehdissä puolen sivun, eikä edes neljännessivun mainoksia, ja muunlaista informatiota lehtiin on lähes mahdotonta saada. Näytekirjoja olen viime päivinä lähetellyt muutamiin paikkoihin, mutta laajempi juttu on ollut vain Satakunnan Kansassa, mistä suuri kiitos. Netistä olen löytänyt kirjani nimen parilta keskustelupalstalta. Terveisiä vain teille kaikille, jotka olette pohtineet saksalaisten toimia 2.maailmansodan aikana Porissa. Pori oli jatkosodan aikana varsin rauhallinen paikka, mistä on ollut seurauksena se, ettei asioista ole paljon kirjoitettu. Itse rakensin teostani Puolustusvoimilta,Sotamuseosta,Satakunnan Kansan arkistosta, muutamista graduista sekä haastatteluista saamieni tietojen avulla. Myös Kurt Karlssonin muistelmista:" Pori sodan varjossa 1939-1944, väestönsuojelupäällikön muistelmia", on ollut suuri apu. Ei historiallisen romaanin kirjoittaminen ole useinkaan vain sitä, että istutaan tietokoneen ääreen ja aletaan naputella. On lukemattomia suurempia ja pienempiä asioita, joista pitää ottaa selvää ja epävarmat tiedot tarkistaa etenkin jos haluaa kaiken olevan kohdallaan. Voin väittää, että romaanissani "Varjojen aika" näin on.
27.6.2007 Mukavaa kiirettä on ollut. "Varjojen aika" on myynyt paremmin kuin uskalsin odottaakaan. Kesän kuluessa ilmestyy Kariston kustantamana myös "Hatuntekijä". Se sivuaa tavallaan Weberien kauppiassuvusta kertovaa sarjaa, mutta päähenkilönä on tällä kertaa käsityöläinen, hattumaakari. Porin historia on kuitenkin koko ajan mukana. Sunkirja julkaisee alkusyksystä trillerin, "Musta, mustempi, punainen", joka on parastaikaa toimitettavana. Sen on kirjoittanut Emma Å. Oma uusimpani ilmestyy ensi vuoden puolella. Se on Katariina Jagellonicasta kertova "Puolan prinsessa". Niin että kyllä eläkeläiselle puuhaa riittää, mutta mikä sen hauskempaa, eikö? 7.8.2007 Olen saanut juuri valmiiksi "Hatuntekijän" oikoluvun, mikä kirvistelee silmiä, sillä kirjassa on yli 300 sivua. Virheitä tekstissä ei juuri ollut, joitakin lyöntivirheitä oli jäänyt huomaamatta, samoin pari tavutusta. Hassua vain, että oikolukuvaiheessa mieleen tulee vielä monia juttuja, jotka olisi voinut mahduttaa tekstiin, mutta suuria muutoksia on hankala enää silloin toteuttaa. Uudet keksinnöt täytyy pistää korvan taakse, jospa niitä voisi joskus myöhemmin käyttää jossain toisessa kirjassa. "Hatuntekijässä" on aika paljon murretta. En ole ihan varma, onko sitä liikaa, mutta minusta sitä on luonteva käyttää, eikä hämäläinen kustantaja ainakaan vielä ole valittanut. Keskellä tätä kiireistä elokuuta sain toimittajalta myös korjausehdotukset "Puolan prinsessaan". Onneksi sen aikataulu on väljä, koska kirja on tarkoitus julkaista vasta maalis-huhtikuussa. On aika tärkeää, että ulkopuolinen henkilö lukee tekstit ja antaa neuvoja, itse on vaikea huomata isompiakaan mokia pikkuvirheistä puhumattakaan. Sitäpaitsi minun teksteissäni on usein karsimisen ja tiivistämisen varaa. Toimittaja sanoo ankarana, mitä pitää ottaa pois. Itse ei mitenkään malttaisi poistaa kovin raskaalla kädellä vaivalla kirjoitettua, mutta olen vuosien mittaan huomannut, miten tarpeellista se on. 11.9.2007 Tampereen Pirjolle terveisiä ja lämmin kiitos mukavasta postista. Et huomannut tai halunnut jättää yhteystietojasi, mutta ehkä tavoitan Sinut näin. On aina hauskaa kuulla, että lukija on pitänyt kirjasta. Silloin tuntuu, ettei sitä ole ihan turhaan kirjoitettu. Kiitos. 28.11.2007 Ostettiin talo Reposaaren liepeiltä, Tyltystä. Tietysti kohtuullisen vanha, jotta miehellä riittäisi puuhaa sillä aikaa, kun minä istun koneeni vieressä kirjoittelemassa. Alkoi taas kaden asunnon asuminen ja tavaroitten hajaannus eri puolille valtakuntaa. Tuo nyt oli liioittelua, koska Etelä-Suomessa koko ajan pysytellään. Uusista ikkunoista on hauska katsella sataman valoja ja laivojen lipumista laitureihin. Tuulimyllytkin suhisevat lähistöllä, niin että ei urbaani ihminen tule ihan maaseudulle haudatuksi. Kirjastolle ja työhuoneelle on tila katsottuna. Talossa tehdään perustavaa laatua olevia uudistuksi, joista tärkein on öljylämmityksen korvaaminen maalämmöllä. Porakaivo sitä varten saatiin jo valmiiksi. Kallio tuli vastaan muutaman metrin päässä ja vesi 140 metrissä aika roiskeella. Kai sieltä lämpöäkin tulee, vaikka vaikea on uskoa, kun veden lämpötila on vain noin 9 astetta.
|